Elämää laivoilla: Laivan henkilöstö

Saimaalla seilaavilla laivoilla elettiin täysipainoisesti koko purjehduskauden ajan, joka kesti keväästä myöhäiseen syksyyn. Laivoilla oltiin työssä ja siellä oltiin vapaa-ajalla. Elämä laivoilla oli värikästä ja monimuotoista. Jopa niinkin monimuotoista että elämästä laivoilla on ajoittain piirtynyt varsin nostalginen kuva jälkipolville esimerkiksi romantisoitujen ”elämää Saimaalla” -tyyppisten kertomusten, tarinoiden sekä elokuvien myötä.

Arjen työ Saimaan laivoilla oli työn täyteistä. Tästä huolimatta laivat, niin matkustaja-alukset kuin niin sanotut työlaivat kuten esimerkiksi lotjat ja myöhemmin tervahöyryt olivat haluttuja työpaikkoja.

”Laivaliikenne työllisti suoraan ja välillisesti parhaimmillaan tuhansia itäsuomalaisia. ”Laivamiehet olivat yleensä maaseudun tilattomia tai pientilallisia. Talvisin useimmat heistä olivat metsätöissä, kipparit mittamiehinä ja pomoina. Monet konemestarit saivat talveksi töitä konepajoilta. Ansiot laivatyössä olivat kohtuulliset ja työ vaihtelevaa ja metsätöitä miellyttävämpää, "laivalla eivät olleet itikat vastuksina.”” (Saimaa-kirja 1991:122)

Tervahöyry s/s Toivon miehistö ruokailemassa 1938

Tervahöyry s/s Wiljo (kotipaikka Savonlinna) ja osa miehistöstä purkamassa halkolastia 1920-luvulla. J-kirjaimen kohdalla (koppalakkinen) kippari Onni Vänttinen.

Laivatyötä ohjasi selkeä ja järjestelmällinen organisaatiorakenne. Ylin päätäntävalta kuului laivanvarustajalle eli omistajalle. Päällikkö eli laivan kapteeni sai ohjeensa laivanvarustajalta. Laivakulttuuria ohjasi hyvin pitkään tietynlainen mentaliteetti joka rakentui sille, että päällikö asemaa ei kyseenalaistettu.

Oheisessa kuvassa on rakennekaavio, jonka avulla on pyritty kuvaamaan laivamiesten keskinäisiä käskyvaltasuhteita. Laivan kapteeni eli päällikkö oli kokonaisvastuussa kaikesta toiminnasta laivalla. Päällikkö vastasi toiminnastaan laivanvarustajalle.

Miehistön käskyvaltasuhteet tervahöyryssä. Laivamiehet 1989: 20.

”Eräs kulttuurinen perusoletus, jolla on huomattava merkitys laivatyölle, on laivan päällikön rajaton valta. Päällikön valtaa verrataan Jumalan valtaan. [….] Suvereniteetti perustuu ilmeisesti sille ajatukselle, että koska päällikkö vastaa kaikesta, hän myös päättää kaikesta. Ilmeisesti ajatellaan myös, että armeijan järjestelmää muistuttava hierarkia takaa parhaimman ja nopeimman lopputuloksen laivan eri toimintojen toteutumisessa.” (Ohvo: Laivamiehet 1989:17)

Saimaan tervahöyryissä ja hinaajissa henkilökunnan rakenne muodostui pitkälti samalla tavoin kuin matkustajahöyrylaivoissa. Henkilökunta jakautui pääpiirteissään kolmeen ryhmään eli kansimiehistöön, konemiehistöön ja keittiöhenkilökuntaan.

Tervahöyryjen osalta esille nousee 1900-luvun vaihteeseen ja alkuvuosikymmeniin liittyen myös sellainen piirre, että laivoilla taloustehtäviä hoiti usein nuori laivatyöhön aikova poika. Vähitellen, erityisesti 1900-luvun mittaan organisaatio muuttui siten, että kokkipojan tilalle tuli emäntä.

Miehistön tilat s/s Mikko

Aluksen takaosassa sijaitsi höyrykattila ja kone. Näiden päällä pääkannen tasolla sijaitsivat miehistön hytit ja yhteinen tila sekä ruokailutila.

1 päällikkö
2 konemestari
3 emäntä
4 varasto
5 komeroita
6 yhteinen tila eli ns. ”kongi”
7 wc
8 keittiö
9 ajomies
10 miehistö
11 peräkansi
12 kansi
13 alaskäynti peräkannelta konehuoneeseen
14 korsteeni
15 luukku kattilatilaan

Oheisessa kaaviokuvassa on kuvattu tervahöyryn perässä sijaitseva kansirakenne, jota kutsuttiin kansankielellä pömpeliksi. Pömpelissa sijaitsivat miehistön tilat kuten päällikön, konemestarin ja emännän omat hytit, miehiston hytti, ja wc. Näiden lisäksi oli yhteinen tila nimeltään ”kongi”, erinäisiä komeroita ja varastoja. Lisäksi tiloissa oli peräkansi, jossa oli alaskäynti konehuoneeseen. Pömpelin yläosassa sijaitsi siltakansi ajohytteineen.

Rakennekuva S/s Mikosta josta käy ilmi miten miehistö Mikko-laivassa majoittui.

Lähteet:
Saimaa-kirja 1991:122
Ohvo, Heikki: Laivamiehet Saimaan matkustajahöyrylaivoissa 1900-luvulla. Saimaan Purjehdusmuseoyhdistyksen julkaisuja 1989.