Tervahöyry Mikko, ”Kutsetin laiva”
Mihin sitten uusi omistaja tarvitsi s/s Mikkoa ja millaiseksi ensimmäinen purjehduskausi uudella miehistöllä muodostui?
S/s Mikon ensimmäinen purjehduskausi Gutzeitin laivastossa alkoi samalla tavoin kuin yhtiön muidenkin Saimaan tervahöyryjen. Laivojen päälliköille informoitiin tulevan kesän kuljetussuunnitelma, joka perustui metsäosaston ja laivasto-osaston päällikön yhteistyöhön.
Käytännössä tiedottaminen tapahtui siten, että Laitaatsillan telakan satamamestari näytti kartasta tervahöyryjen päälliköille määräsatamat, joihin talven aikana eri puolilta Saimaata hakatut puut ja muu tarpeellinen tuli kuljettaa.
Puiden hakupaikat olivat usein miehistölle jopa entuudestaan tuttuja, sillä samat miehet, jotka työskentelivät kesät laivoilla, toimivat talvet metsätöissä. Miehistö hoiti kaatoa ja päällystö toimi työnjohtajina ja mittamiehinä. Savottojen päätteeksi puut mitattiin, ilmoitettiin metsäosastolle ja ajettiin lopuksi lähimpään rantaan jäiden vapautumista ja laivausta odottamaan. Käytännössä siis luonnonkierto rytmitti niin hakkuita kuin laivauksia. Asiaa pidettiin luonnollisena ja siihen oli totuttu pidemmän aikaa. Talvella oli myös sopivaa aikaa huoltaa aluskantaa uutta kesää odotettaessa.
Millainen sitten oli s/s Mikon ensimmäinen kesä uuden omistajan palveluksessa? S/s Mikon ensimmäinen laivausmatka Gutzeitin omistuksessa alkoi 20.5.1938.
Kapteenina toimi aikaisemmin Tornator Oy:n palveluksessa työskennellyt Otto Suomalainen. Hänellä oli puolestaan apunaan seitsemän hengen miehistö: ajomies, konemestari, lämmittäjä, kolme kansimiestä ja emäntä. Uuden miehistön turvin Mikko purjehti ensimmäisenä ”gutzeitin kesänään” lähes 11 000 kilometriä ja haki laajalta alueelta Saimaata 17 lastia propseja ja halkoja Niskalammelle, Vuoksenniskalle ja Rutolaan.
Rutolassa järeimmät puut joko sahattiin ja kuljetettiin lotjilla Saimaan kanavan kautta etelään tai lähetettiin kohti Kymijokea väliväylää pitkin. Suurin osa mainituista haloista päätyi Vuoksenniskalle ja Niskalammin lähialueiden lämmitykseen ja propsit Enso-Gutzeit Oy:n tuotantolaitosten raaka-aineeksi.
Kahtena seuraavana vuonna Mikolla tapahtuneet kuljetukset olivat aikaisempiakin vilkkaampia. Edellisten määräsatamien lisäksi myös Imatran Kaukopää alkoi olla yhä useamman lastin päätepaikka.
Kuljetetut tuotteet olivat kuitenkin koko ajan lähes samoja kuin ennenkin. Myös miehistön tehtävät ja määrä kestivät samoina. Ainut merkittävä muutos miehistön osalta tapahtui vain siinä, että kaksi ensimmäistä kesää kapteenina ollut Otto Suomalainen siirtyi Mikon sisaraluksen s/s Paavon päälliköksi ja hänen tilalleen s/s Mikkoon sai pestin Petteri Malinen.
Lähde:
S/s Mikko 2016:58
