Enso-Gutzeitin laivasto-osasto
Puunkulutuksen yleisen kasvun, oman tuotannon rakentamisen ja yritysostojen myötä Gutzeitin laivaston määrä kasvoi vuosi vuodelta Saimaalla. Tämän seurauksena yhtiö järjesti 1920 vesikuljetukset uudestaan perustamalla liikenneosaston, joka myöhemmin tunnettiin myös laivasto-osaston nimellä. Ensimmäiseksi laivastopäälliköksi valittiin Hugo Lakomaa ja hänen pääpaikakseen tuli Savonlinnan Laitaatsillan telakka.
(Ss Mikko 2016:57)
Laivojen huolto ja rakentaminen paranivat vielä entisestään kun W. Gutzeit & Co. hankki 1922 Savonlinnan Konetehdas Oy:n osake-enemmistön. Kauppojen myötä Lypsynimen konepaja ja Laitaatsillan telakka pystyivät hyödyntämään toistensa osaamista. (Ss Mikko 2016:58)
Tätä todella tarvittiin, sillä Gutzeit rakennutti ja osti ensimmäisen maailmansodan jälkeen itselleen runsaasti tervahöyryjä. Sen tervahöyrylaivasto oli 1921 Saimaan suurin käsittäen 36 alusta.
Tervahöyryjä oli runsaasti tarjolla ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman halkohuuman jäljiltä. Pietarin purjehduksen päätyttyä kaikki eivät löytäneet korvaavia rahteja. Gutzeitin oma toiminta taas ei ollut yhtä paljon halkokaupan varassa kuin pienyrittäjien. (Ss Mikko 2016:58)
Tervahöyryjen määrä väheni 1920-luvun alun jälkeen. Keskeisenä syynä tähän on pidetty hinaajien ja raakapuun niputus-tekniikan kehittymistä. Gutzeitin tervahöyryjen määrä väheni 1920-luvulla 36:sta 14:ään. Niitä oli muuttuneessa tilanteessa kuljetustarpeeseen nähden liian paljon. (Ss Mikko 2016:58)
Huonokuntoisimmat ja puukaariset myytiin pois, alennettiin proomuiksi tai purettiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettei uusiakin olisi hankittu. Huonokuntoisten tilalle hankittiin rautakaarisia tai kokonaan rautarunkoisia höyrylotjia niiden helppohoitoisuuden vuoksi. Gutzeitilla oli 1930-luvun lopulla neljä rautarunkoista ja kuusi puukaarista tervahöyryä mukaan lukien s/s Mikko Laivaosakeyhtiö Ensiltä ostettuna. (Ss Mikko 2016:58)
