S/s Ensi 1914-1937
Tervahöyry Mikko purjehti S/s Ensi -nimisenä vuosina 1914-1937. S/s Ensi valmistui Savonlinnan Telakka ja Konepaja Oy:n rannassa kesällä 1914.
Työtä ja toimeentuloa laivanrakennuksesta
Uuden aluksen tilauksen sai pankinjohtaja Jon. Rajasalon omistama Savonlinnan Telakka ja Konepaja Osakeyhtiö vuosien 1913 ja 1914 taitteessa. Tilaus oli varmasti mieleinen paitsi telakalle myös Savonlinnan kaupungille. Vajaan 4000 asukaan kaupungissa yleinen taloustilanne ei ollut erityisen hyvä, vaikka samaan aikaan pitkään jatkunut noususuhdanne piristi koko maan talouselämää ennen näkemättömällä tavalla.
Nyt töitä oli tiedossa ainakin muutamalle telakkapuolen osaajalle. Savonlinnan telakalle vuosi 1914 oli monessa suhteessa ennätyksellinen. Sen palveluksessa oli 111 miestä ja tilauskanta erinomainen. Oikeastaan laivanrakennusinnostus koski koko Savonlinnan seutua. Merenkuluntarkastajan arkiston asiakirjojen mukaan Penttilän perikunnan tekemän tilauksen lisäksi Savonlinnassa ja sen lähialueilla oli valmistumassa samaan aikaan parisenkymmentä yli 19 nettorekisteritonnin alusta, pienemmät mukaan laskien vielä enemmän.
S/s Ensi valmistuu
Savonlinnan Telakka ja Konepaja Osakeyhtiön puolelta Vilho Penttilän perillisten tilaaman aluksen rakennustöitä johti insinööri Frans Vilenius. Penttilän perikunnan puolelta töiden valvojana oli puolestaan kapteeni August Soini.
Uuden tervahöyryn hinnaksi sovittiin 46 000 markkaa. Hintaa voi pitää kohtuullisena, sillä se vastasi 9 200 kuutio- ta halkoja eli 15–16 tervahöyrylastillista polttopuuta. Vastaavilla kuljetusmäärillä moni oli saanut tervahöyryn hankintahinnan yhdessä purjehduskaudessa. Useiden rakennusvaiheiden jälkeen alus luovutettiin tilaajalle 3.7.1914 ja uuden aluksen kone katsastettiin vielä saman kuun 30. päivänä.
Virallisemmasta puolesta jäljellä oli enää rekisteröinti. Tämä suoritettiin Savonlinnan maistraattiin 18.8.1914 (nro 394). Aluksen ensimmäiseksi kotipaikaksi tuli näin Savonlinna. Virallisiin papereihin merkittiin tunnuskirjaimiksi TCNK ja kasteessa annettu nimi s/s Ensi.
Uuden aluksen nimi viittasi jo tiedossa oleviin omistusjärjestelyihin. Laiva oli virallisesti joulukuuhun saakka Penttilän perillisten toiminimen omistuksessa, mutta joulukuun alussa omistajakuntaan liittyi hetkeksi myös laivan rakennustöiden aikaisesta valvonnasta vastannut August Soini 3/5 osan osuudella. August Soinista tuli myös aluksen päällikkö viideksi purjehduskaudeksi. Soinit olivat tunnettu ja pitkäaikainen laivanvarustaja- ja kauppiassuku Koivistolla.
Neitsytmatka ja ensimmäinen purjehduskausi
Millainen sitten vasta valmistuneen aluksen ensimmäinen purjehduskausi oli? Kun s/s Ensi valmistui elokuussa 1914, alkoi samalla viikolla ensimmäinen maailmansota. Sodan ensijärkytys lopetti elokuussa lähes koko Saimaan laivaliikenteen.
Liikenne kuitenkin normalisoitui, kun pelättyä maihinnousua ei rannikolle tapahtunut. Tämä mahdollisti myös s/s Ensin liikenteen. Ensimmäisen purjehduskauden tapahtumista kertovat Saimaan kanavan kanavatilit, Joensuun tullikamarin asiakirjat sekä August Soinin muistelmat. Näiden mukaan aluksilla tehtiin kolme matkaa Pietariin.
Neitsytmatka tapahtui Savonlinnasta ja muut halonvientimatkat Ruokolahdelta ja Rääkkylästä. Paluulastina alus toi jauhoja Joensuuhun. Vientikuormat olivat kapasiteettiin nähden vain puolikkaita eli halkolastin kooksi matkaa kohden jäi vain 313 kuutiometriä. Uusi alus haluttiin mitä ilmeisimmin ottaa hyvin varovasti käyttöön.
Tervahöyry Ensin myöhemmät vuodet
Mitä sitten uudella aluksella tehtiin seuraavana vuonna? Aluksen omistajat päättivät vuokrata s/s Ensin koko uudeksi purjehduskaudeksi Venäjän valtiolle. Venäjän kruunu tarvitsi s/s Ensiä Äänisellä Muurmanskin radan rakennustarvikkeiden kuljettamiseen.
Tervahöyry siirrettiin alkukesästä Petrogradiin (Pietarin virallinen nimi vaihtui 1914 Petrogradiksi), Nevaa pitkin Laatokalle ja täältä tarkoitus oli jatkaa Syväriä pitkin Ääniselle. Syvärijoella s/s Ensi joutui kuitenkin hetkeksi vaikeuksiin.
Joen virtaus oli liian voimakas koneen vääntö huomioiden. Ääniselle pääsyä tämä ei kuitenkaan estänyt. Loppumatka hoitui siipiratashinaajien avustuksella.
Äänisellä Ensi höyrysi kesäkuusta lokakuun alkuun. Reilun viiden kuukauden aikana alus teki kahdeksan edestakaista matkaa Syvärinniskan ja Karhumäen Kumsan välillä kuljettaen ratapölkkyjä, rautatavaraa, jauhoja ja halkoja. Tämä Etelä- ja Pohjois-Äänisen välillä tapahtunut arkinen purjehtiminen keskeytyi vain kerran suomalaistervahöyry Saloa kohdanneen onnettomuuden takia. August Soini kertoo tästä syyskuun alussa tapahtuneesta onnettomuudesta muistelmissaan.
S/s Ensin purjehdukset Saimaalla ja kansainvälisillä vesillä
Millaiseksi sitten muodostui s/s Ensin loppukausi Äänisellä vietettyjen kuukausien jälkeen? S/s Ensi siirrettiin 12.10. Laatokalle, täältä matka jatkui Petrogradiin ja edelleen Viipuriin. Alus pysähtyi Viipurissa muutamaksi päiväksi miehistön purkaessa Venäjällä otettua jauholastia. Viipurista matka jatkui 24.10 Saimaan kanavalle ja täältä Sulkavalle. Sulkavan rannassa alusta odotti halkopino, joka puolestaan jo 1.11. odotti ostajaansa Petrogradin satamassa. Paluulastiksi alukseen lastattiin venäläisiä jauhoja helsinkiläisille kauppiaille toimitettavaksi. Helsingissä s/s Ensi viipyi neljä päivää (9.11.–13.11.) ja täältä jatkettiin kotisatamaan Koivistoille. Kotisatamaansa tervahöyry saapui 16.11., juuri sopivasti ennen jäiden tuloa. Talvella alus huollettiin tuleville purjehduskausille.
s/s Ensi liikkui vuosina 1918–1919 Suomen, Ruotsin ja Tanskan välillä. Suomesta aluksella kuljetettiin Ruotsiin koivu- ja haapatukkeja sekä Tanskaan sahatavaraa. Lisäksi tiedetään myös, että s/s Ensillä kuljetettiin malmia Ruotsin Oxelösundista Suomeen ja katukiviä Tanskan Svenborgiin Ruotsin Lysekielistä. Varmuudella tiedetään myös se, että näiden matkojen jälkeen omistajat päättivät laittaa laivansa myyntiin.
Aluksen myyntiin johtaneet syyt eivät ole tiedossa, mutta on todennäköistä, että päätökseen ovat vaikuttaneet ai- nakin jossain määrin samat syyt kuin monen muunkin tervahöyryn kohdalla. Nettovoitto Ruotsiin tai tätä edemmäksi purjehdittaessa ei muodostunut erityisen hyväksi. Näin oli etenkin silloin kun matkojen pituudet kasvoivat yli 800:aan kilometriin. Kun muutakaan käyttöä ei alukselle keksitty, oli luonnollista laittaa se myytäväksi.
Tervahöyry Ensi vaihtoi omistajaa vielä useaan otteeseen, ja purjehdukset kansainvälisillä vesillä jatkuivat. S/s Ensi teki työtä johon se oli rakennettu, eli palveli rahtialuksena kuljettaen milloin minkäkinlaista lastia. Alus purjehti muutaman vuoden Viron lipun alla, jonka jälkeen se vaihtoi taas omistajaa, ja siirtyi purjehtimaan Suomen lipun alla.
Enso-Gutzeitin omistukseen S/s Ensi siirtyi vuonna 1937, ja pysyi ”Kutsetin laivana” vuoteen 1970 saakka.
Lähde:
S/s Mikko 2016: 22-35.
