Elämää laivoilla: Puhtauden hoito
Laivamiehet pesivät tai pesettivät vaatteensa pääasiassa kotona varhaisempina aikoina ja yleisesti vielä 1950-luvullakin. Vähitellen otettiin käyttöön - ainakin joissakin matkustajalaivoissa - tapa pestä pyykkiä laivalla. Kansi- ja konemiehistö pesi useammin pyykkinsä laivalla kuin keittiöväki, jolla ei ollut tilaisuutta pestä pyykkiä matkan aikana työkiireidensä vuoksi eikä illalla useinkaan jäänyt riittävästi aikaa eikä tarmoa pyykin pesemiseen.
Aluksi pestiin vain pikkupyykkiä. Se kuivatettiin höyrykattilan päällä olevassa komerossa välikannella. 1970-1uvulla pestiin laivalla jo päällysvaatteitakin . Tällöin saattoi pyykkipäivän laivalla tunnistaa "perätäkillä" liehuvista paidoista ja joskus myös housuista. Tarkimpia vaatehygieniassaan olivat nuoret naiset. Vähiten siihen kiinnittivät huomiota iäkkäät miehet.
Kansimiehistö pesi pyykkinsä vapaavuorollaan. Konemiehet saattoivat pestä pyykkinsä ajovuoronkin aikana rauhallisilla matkaosuuksilla. Konehuoneesta sai helposti lämmintä vettä. Kansimiehet joutuivat sitä vastoin pesemään pyykkinsä kylmällä järvivedellä.
Oheisessa kuvasarjassa on kuvattu pyykinpesua "Imatran" peräkannella vuonna "paattisangolla", jossa oli ohut nailonnaru nostamista varten. Veden nostaminen silloin kun laiva liikkui, vaati oman tekniikkansa, jottei sanko mahdollisesti nostajineen joutunut järveen.
Myös huuhtelua varten vesi nostettiin yleensä järvestä. Toisinaan isot vaatekappaleet sidottiin naruun ja huuhdottiin uittamalla laivan perässä.
Keittiöväellä työpäivä oli yhtenäisempi. Pyykinpesu jäi iltaan, koska päivällä ei ollut aikaa. Ne joilla oli koti lähellä, pesivät mielellään pyykin siellä, koska tarjolla oli asianmukaiset tilat ja sotien jälkeisenä aikana myös pyykinpesukone.
Peseytyminen
Laivojen puutteelliset peseytymismahdollisuudet rajoittivat laivamiesten elämää melkoisesti. Usein ainoaksi kunnolliseksi peseytymismahdollisuudeksi jäi viikottainen sauna. Kuitenkin keittiössä kuuman lieden ääressä tai konehuoneen lämmössä työskennelleet laivamiehet kaipasivat myös kunnollista päivittäistä peseytymismahdollisuutta. Erilaisia suihkun korvikkeita mainitaan useampiakin. Laivan konehuoneeseen oli helppo rakentaa suihku. Joissakin vastauksissa mainitaan, että myös laivan keittiöväellä oli mahdollisuus käyttää sitä. Joskus keittiöväki käytti suihkutilana" keittiön eteistä tai välikannen wc:tä. Pesuvesi oli kuitenkin tällöin tuotava sangolla.
Konemiehet ovat peseytyneet useimmin konehuoneessa. Se oli keittiön lisäksi ainoa paikka laivassa, josta sai lämmintä vettä. Kansimiehistön työ ei ole ollut niin hiostavaa, että heidän olisi tarvinnut turvautua tällaisiin hätäratkaisuihin. Viikottainen sauna ja wc:n käsienpesuallas tarjosivat - vastaus-tietojen perusteella - heille riittävät peseytymismahdollisuudet.
Tukan on voinut pestä myös kannella. Tämä lienee aikaisintaan 1960-luvun lopulta lähtien esiintynyt käytäntö.
Saunominen
Laivan henkilökunta järjesti melkein poikkeuksetta itse saunomismahdollisuutensa. Jos laiva yöpyi maaseudulla, oli sovittu jonkun talon kanssa mahdollisuudesta saunoa lauantaina. Kaupungeissa olivat hotellien saunat tavallisia kylpypaikkoja. Poikkeuksena siitä että joku laivamiehistä - yleensä päällikkö - varasi saunan laivaväelle, ovat esimerkiksi Sinikolmio-linjalla kulkeneet laivat. Niissä oli varustamo varannut matkustajille mahdollisuuden saunoa matkan varrella. Tällöin voivat laivamiehetkin käydä saunassa.
Lähteet:
Ohvo, Heikki: Laivamiehet Saimaan matkustajahöyrylaivoissa 1900-luvulla. Saimaan Purjehdusmuseoyhdistyksen julkaisuja 1989: 51-53.
